Lavan takaa -blogi

Blogissa eri kirjoittajat jakavat kokemuksiaan ja havaintojaan alalta.

Kohtaamisilla ja koulutuksella kohti uusia rakenteita – Tuottajakeskus Living Lab luo henkistä infraa luovan alan tuottajille

Tuottajaverkoston kehittäminen kyti jo 2010-luvun alun Tampereella vapaan kentän tuottajien keskuudessa. Samoilla nurkilla yksin puurtavat toimijat perustivat löyhän Tampereen tuottajien verkoston, joka alkuvuosinaan kokoontui epäsäännöllisesti vaihtamaan kuulumisia kahvin ääreen, mutta tavoitteellisesti organisoi myös mm. taiteilija-tuottaja matchmaking -tapahtumia Tampereen Teatterikesän aikaan. Toiminnan aivan uusille kantimille nosti projektisuunnitelma Euroopan Kulttuuripääkaupunki -hakuun vuonna 2019, ja vaikka titteliä ei Pirkanmaalle tullutkaan, projekti-idea säilyi hengissä ja sai lopulta rahoituksen koronapandemian jälkimainingeissa. Tämä alueellinen tuottajaosaamisen ja verkostoitumisen kehittämishanke Tuottajapankki ylitti tavoitteensa, keräsi joukot yhteen ja sai alulle myös uuden toimivan rakenteen Pirkanmaan luovat tuottajat ry:n muodossa.

Oli aika siirtää katseet hyvien käytänteiden levittämiseen ja kurkistaa
mahdollisuuteen valtakunnallisen toiminnan kehittämisestä

Hankevalmistelu keväällä 2023 toi lopulta vajaan miljoonan euron rahoituksen Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen valtakunnallisesta ESR+ -hausta. Toiminta-alueiksi muotoutui kumppaniorganisaatioiden mukaan Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Uusimaa (musiikkituotannot) ja LiveFINin valtakunnallinen verkosto.

Tuottajakeskus Living Labin aikana vuosina 2024-2026 on tavoitteena saada käytännön tietoa siitä, miten eri alueiden erot näyttäytyvät tuottajien tai tuottajanomaisesti toimivien yhteistyön tarpeissa ja muodoissa. Tämän pohjalta luodaan valtakunnallinen tuottajakeskusverkosto sekä sen toimintamalli. Hankkeen myötävaikutuksella luotavat alueelliset tuottajakoordinaattorit voivat olla se uusi rakenteellinen rooli, joka alueilta yleisesti puuttuu, solmukohta, joka huolehtii tuotannollisen osaamisen, verkostojen ja palveluiden kehittämisestä. Se mihin muotoon verkostomainen toiminta eri alueilla lopulta kehittyy, on täysin alueiden toimijoiden tarpeiden ja toiveiden mukaista. Hanke luo kuitenkin pohjan ja vauhdittaa jo testatuilla toimenpiteillä rakenteiden muodostumista.

Henkinen infra vaatii muutakin kuin rahaa tai seiniä, sillä se muodostuu osaamisesta, verkostoista ja tulevaisuuden uskosta.

Kaiken toiminnan taustalla on edelleen samat jaetut kokemukset erityisesti vapaan kentän tuotantojen puolelta, jossa työ on aikamoista silppua ja rahoitus sekä työn jatkuvuus epävarmaa. Vaikka tuottajat työskentelevät osana erilaisia työryhmiä ja produktioita, he tekevät töitään usein yksin. Tarve on ollut saada tuottajaverkostot näkyviin ja jaettua työn tekemisen problematiikkaa saman alan osaajien kanssa. Isossa kuvassa tavoite on turvata valtakunnallisesti kulttuurin ja taiteen toimintaedellytykset ja tuottajien(kin) kestävä työllistyminen. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus edistää mm. kulttuurin ja taiteen tekemistä, saatavuutta ja käyttöä, mutta yleinen kulttuuripoliittinen ilmapiiri ja rahoitustilanne on hyvin haastava. Kuinka yhteistyö kuntien, kulttuurilaitosten ja vapaan kentän toimijoiden kesken toimii jatkossa? Tarvitaanko jotain uutta suuntaa, sekä rakennetta välittäjäportaan asiantuntijuuden hyödyntämiseksi paremmin? Miten tuottajaporras voisi palvella paremmin myös muuta elinkeinotoimintaa alueilla?

Toimintaan on tervetulleita kaikki luovan alan tuottajat tai
tuottajanomaisissa tehtävissä toimivat

Tuottajakeskus Living Labin ajatuksena on koota verkostot yhteen: tuoda ihmiset ajankohtaisten asioiden äärelle ja oman työn kehittämisen pariin. Jatkamme tuottajien osaamisen vahvistamista maksuttomien koulutusten ja työnohjauksen avulla. Vahvana ytimenä on Valmentava mentorointi -ohjelma, jonka puitteissa tapahtuva kollegiaalinen keskustelu tukee mm. urakehityksessä ja oman osaamisen tunnistamisessa. Tuottajille muodostetaan tiedonjakamiseen myös oma valtakunnallista tiedonvälitystä tukeva verkkopalvelu, jossa tuottajan työhön liittyvä asiantuntijaosaaminen, työkalut ja tekijät kohtaavat uudella tavalla.

Koulutukset järjestetään hybridinä, joten niihin on helppo osallistua mistä päin Suomea tahansa. Projektin toiminta mahdollistaa kollegojen kohtaamiset, joissa keskustellaan työskentelytavoista sekä työllistymismahdollisuuksista ajankohtaisten teemojen ja venueihin tutustumisen ohella. Tällainen dialogi on ollut hyvin tervetullutta ja toivottua tuottajakentällä. 

Olipa kohtaamisten kahvit sitten kenen tahansa keittämiä nyt tai jatkossa, tarve ja ydin toiminnalle on pysynyt samana: kuinka tärkeää on raivata kalenterista aikaa kollegoiden kohtaamiselle ja kuuntelulle, ajatustenvaihdolle ja oppimiselle. Ja välillä myös sille alan kipukohdista purnaamiselle, joita kukaan muu kuin toinen tuottaja ei ihan todella ymmärrä. Ja jotta kukaan ei jäisi yksin ja kipinä tekemiseen katoaisi, rakennetaan tukirakenteita itse sellaisiksi kuin tarve vaatii. Henkinen infra vaatii muutakin kuin rahaa tai seiniä, sillä se muodostuu osaamisesta, verkostoista ja tulevaisuuden uskosta. Muistetaan pitää viimein huolta myös itsestämme ja kollegoista.

Susanna Ihanus, projektipäällikkö, Tampereen ammattikorkeakoulu

Tuottajakeskus Living Lab on valtakunnallinen EU:n osarahoittama hanke, jonka partnereita ovat LiveFINin lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulu (koordinaattori), Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Hankkeen sivut: http://sites.tuni.fi/tuottajakeskuslivinglab

Mitä avoin toimialadata kertoo uusista festareista? – tutkijan mietteitä

LiveFIN ja Suomen Jazzliitto ovat julkaisseet ison paketin avointa toimialadataa vuosilta 2019–2023. Avoin data sisältää tiedossa olevat rytmimusiikkifestarit sekä keikka- ja konserttipaikat ja niiden perustiedot julkisista lähteistä kerättynä. Lisäksi toimialatutkimuksiin pohjautuvat vuosikohtaiset arviot koko kentän koosta on koottu yhteen.

Mitä hyötyä tästä on? Ainakin uusia festareita kannattaa analysoida lukujen valossa. Vuosien 2019[1]–2022 uusista festareista 44 % on järjestetty tähän mennessä yhden ainoan kerran. Siis hieman yli puolet uusista festareista on selviytynyt ensimmäistä vuotta pidemmälle. Kun tarkastellaan käyntimääriä, 5 % kaikista uusista festareista on yltänyt vähintään 10 000 käyntiin. Näistä kolmella oli vähintään 20 000 käyntiä; Knotfest 2022 on ollut käyntimäärällä (45 000) mitattuna uusien festarien menestynein, mutta se on järjestetty toistaiseksi ainoastaan yhden kerran. Tämän kesän Radio Nova Festival pääsi yli 25 000 käyntiin ja vuoden 2022 Tapiola Festivaalilla oli 20 000 käyntiä.

Uudet festivaalit ovat siis pääsääntöisesti varsin pieniä, ainakin ensimmäisinä vuosinaan. Sen sijaan vuodesta toiseen Suomen suurimpia festivaaleja ovat olleet Pori Jazz (perustettu 1966), Ruisrock (1970), Flow Festival (2004), Blockfest (2008), Provinssi (1979) ja Ilosaarirock (1971). Ne ovat vuosien tai vuosikymmenten pitkäjänteisen työn tuloksia. Uudet festivaalit eivät voi odottaa pikavoittoja, mutta joistakin kasvaa pikkuhiljaa merkittäviä toimijoita. Ja uudet festarit pitävät kentän liikkeessä ja mielenkiintoisena.

Kannattaa tutustua avoimeen toimialadataan!

Maarit Kinnunen, tutkija

Kuva: Ilona Savitie

[1] Vuonna 2019 kaikkia uusia festareita ei vielä merkitty erikseen eli tämän osalta tiedot ovat puutteellisia.

Livealan asioista kuuluvalla äänellä – toiminnanjohtajan ajatuksia edunvalvonnasta

Liveala siirtyy syksyn tullen sisälle, kun kesän festivaalikausi vaihtuu ulkolavoilta klubikeikkoihin ja konsertteihin.

Festivaalikesä oli kiivas, vaikkakin määrällisesti jäätiin edellisen, ensimmäisen koronan jälkeisen kesän huippulukemista. Festivaalijärjestäjiä haastoi paitsi kulujen kasvu, myös viranomaisten kiristynyt sääntely ja ristiriitaiset tulkinnat siitä, tulisiko festarilavoilta ja talonrakennustyömailta vaatia samoja sääntöjä. Edellisen kesän työvoimapula ja kiire vaihtuivat kuitenkin vähitellen vakiintuneempaan toimintaympäristöön, jossa työntekijöitä ehdittiin kunnolla perehdyttää ja osaajia löytyi, jos ei nyt aivan tarpeeksi, niin ainakin aiempaa paremmin.

Keikkapaikoilla ja konserttisaleilla palautuu pikkuhiljaa luottamus siihen, että keikat taas myyvät ja musiikkitapahtumiin riittää kävijöitä. Korona jätti kuitenkin jälkensä keikkajärjestäjiin, ja takaraivossa tykyttää edelleen huoli, liikkuuko liput riittävästi ja osataanko alalla tarpeeksi ennakoida keikkakävijöiden ostokäyttäytymistä.

Ostokäyttäytymiseen vaikuttanee tulevina vuosina erityisesti uuden hallituksen suunnitelmat korottaa pääsylippujen arvonlisäveroa. Paineita lippujen hinnankorotukseen on jo ennen mahdollisia veronkorotuksiakin. Pääsylippujen alv-kannan nosto näkyy suoraan kävijöiden lompakossa, vaikka ala tekisikin kaikkensa pitääkseen hinnat entisellään. Jos alv-korotus toteutuu suunnitellusti, tuore hallitus talloo livealan elinvoiman ja lipunostajien ostovoiman talouden tasapainottamisen jalkoihin. Päinvastoin kuin hallitusohjelmassaan lupaili.

Hallitusohjelmasta puheenollen – normien purkua pitäisi nyt kiireesti suorittaa erityisesti festivaalien sääntelyyn liittyen. Hallitusohjelmassa luvataan yhdenmukaistaa aluehallinnon lupa- ja valvontakäytänteitä ja sujuvoittaa lupaprosesseja. Kesän kokemukset festivaaleihin kohdistuvista viranomaisten yhteistarkastuksista osoittivat, että nykyiset valvontakäytännöt ovat sekavia, alueellisesti epäyhdenmukaisia ja livealaa huonosti tuntevia. Viranomaiset rinnastavat festivaalien lavojen ja jopa telttojen pystytyksen rakennustoimintaan ja soveltavat yksisilmäisesti rakennusalan lainsäädäntöä livealaan. Jos laki on huono, sitä tulee muuttaa, ja koko tapahtumaelinkeino tulisikin tunnistaa lainsäädännössä ja viranomaistyössä aiempaa paremmin. Käytännössä kun talojen rakentaminen ja vaikkapa musiikkitapahtumien järjestäminen eroavat aika oleellisesti toisistaan.

Hallitusohjelma lupaa laatia kulttuuripoliittisen selonteon, johon myös liveala kohdistaa kovia odotuksia. Jos selonteon halutaan aidosti toimivan, tulee siinä kuulla myös niitä, joita ei kulttuuripolitiikassa aiemmin ole kuunneltu.

LiveFINin viesti selontekotyöhön ja uudelle eduskunnalle on se, että elävän musiikin kenttä ei ole vailla pelkästään rahaa, vaan myös toisenlaisia resursseja: alan aidosti tunnistavaa lainsäädäntöä, sujuvampaa viranomaisyhteistyötä ja tarkoituksenmukaisempaa sääntelyä. Ja aivan erityisesti säännöllistä vuoropuhelua livealan ja julkisen sektorin kesken. Ja sitä pääsylipun arvonlisäverokantaa ei missään nimessä tule korottaa! Eikä vapaan kentän tuista saa leikata!

LiveFIN ry:n tehtävä on tänäkin syksynä kertoa kuuluvalla äänellä livealan asioista päättäjille. Nyt kun istuntokausi on alkanut, jaamme tietoa elävän musiikin alan haasteista ja tietenkin myös onnistumisista uudelle eduskunnalle!

Jenna Lahtinen
Toiminnanjohtaja
LiveFIN ry

Kuva: Miikka Varila